Keväällä, kun oli aika suunnitella kesän työharjoittelu jaksoa ja näyttöjä joita haluaa suorittaa, olin omaan tuttuun tyyliini jättänyt kaiken viime tippaan. Keskusteltuani Eskon, Juhan ja Päivin kanssa, olin saanut heidät vakuuttuneeksi siitä että pystyn suorittamaan hyväksytysti näytön tarjoilijan perustutkinnosta sekä ammattitutkinnosta syksyyn mennessä. Juha asetti tälle kuitenkin ehdon, jos pääsen harjoittelemaan iloiseen kulkijaan sekä Voudin kellariin, missä minun olisi mahdollista saada oppia ihmisiltä jotka ovat viimeisen päälle oman alansa ammattilaisia, niin tämä onnistuu. Lisäksi hän antoi minulle muistitikullisen materiaaleja sekä tehtäviä alaan liittyen. Tuumasta toimeen ja kysymään ravintoloiden päälliköltä paikkaa harjoitteluun...
Paikka irtosi, vaikka ravintolapäällikkö Tero ei kovin vakuuttunut ammattitutkinnon näytöstä tainnut ollakkaan, mutta sovimme että harjoittelen ensin kulkijassa heinäkuun puoleen väliin asti, jonka jälkeen siirryn kuukaudeksi kaupungin sykkeeseen, Voudin Kellariin.
Ensimmäinen viikko IK:ssa oli mielenkiintoinen. Vaikka olen pienen ikäni työskennellyt asiakaspalvelussa, huomasin että nyt on otettava tosissaan jotta todella opin ammatin salat näin pienessä ajassa. Normaalit työtehtävät sujuivat alusta asti kuin vanhasta muistista. varaston lasku, tilitykset ja siivoilut tuntuivat aivan yhtä yksinkertaisilta kuin kaikkialla muuallakin, MUTTA taisin jännittää alan töitä himppasen, koska kaljatölkin kaataminen lasiinkin tuntui melkein rakettitieteeltä.. Onneksi oppainani toimivat neljän osaavan baarimestarin lisäksi yli 20 vuotta hämeenmaan ravintoloissa toiminut tarjoilija, tiesin siis olevani hyvissä käsissä.
Päivä toisensa jälkeen kului ja pääsin opettelemaan eri ihmisten kanssa erilaisia asioita, jokaisella oli osansa annettavana ja mikä hienointa, heillä oli todellinen halu opettaa!
Puolentoista viikon kohdalla Antti-Pekka, tuttavallisemmin AP sanoi että olisin jo valmis työntekijä heille. Tämä lisäsi selvästi itsevarmuuttani työhön ja haluni oppia, saattoi myös hieman entisestään kasvaa.
Päivät kuluivat ja huomasin kehittyväni, Tero ilmoitti että Iron Maidenin keikka illalle hän varastaa mut kulkijasta Voutiin apukäsiksi. Tieto hieman hirvitti, mutta samalla kiehtoi päästä kokeilemaan kaupungin kiireeseen kuinka pärjäisin.
Kun keikkapäivä sitten viimein koitti, ei kiire ollutkaan yhtä huima kuin oli alun perin ajateltu, kokemuksena kyllä sitäkin parempi.
Muutama päivä kului tavalliseen tapaan IK:ssa, jonka jälkeen, parin sattumuksen seurauksena siirrrryin Voudiin jatkamaan harjoitteluani. Noin kolme viikkoa etuajassa.
Voudin kellarissa sain oppaakseni Jarkko Salosen, tuttavallisemmin Uokin. Pohjustetaan nyt sen verran tätä asetelmaa että hän on FBSK:n puheenjohtaja, eli kuri ja järjestys oli taattu seuraavien viikkojen aikana. ( Helppous oli todentotta kaukana, hyvä niin, menipä perille!)
Heti ensimmäisten päivien aikana selvisi että kiire on todellinen ( harjoittelu alkoi siis jalkapallon mm-kisjojen aikaan, pelkillä iltavuoroilla.). Vaikka olin oppinút paljon kuukaudessa, oli kaupunkiin siirtymisessäni suorastaan katastrofin ainekset. Asiakkaita oli liikkeelä niin paljon että tavallaan olisi ollut paikka kahdelle työntekijälle, syystä että talossa ei ollut tarpeeksi työntekijöitä saatavilla, oli minun tehtäväni paikata tätä puuttuvaa osaa, harjoittelijana. No mutta sehän sopi !
Vaihtoehtoja siis oli tasan kaksi, joko opin kerrasta, tai opin kerrasta. Koitin imeä tietoa ja sisäistää jokaisen ohjeen mitä Uokki antoi, heti, kerrasta, ilman että hän joutui toistamaan itseään. KÄYTÄ ÄÄNTÄ LEENA, OIKEAN PUOLEINEN LIIKENNE TISKIN TAKANA, ÄLÄ ENÄÄN IKINÄ TEE NOIN TAI NOIN, JOKAINEN LASI HUUHDELLAAN ENNEN KAATOA, jne... Ja jokaisen ojennuksen jälkeen pyysin anteeksi, jonka jälkeen seurasi aina sama keskustelu :
Leena: Anteeksi, en enää toistakertaa....
Uokki: Älä pyydä multa anteeksi, pyydät anteeks vasta sitten kun törkkäät puukolla kylkiluiden väliin, siis sikäli mikäli se on vahinko...
Leena: okei, sori..
...
Eli ainakin siis yritin oppia kaiken kerrasta, ettei tarvinnut pyytää anteeksi... Baaritiskin yläpuolella oleva teksti sopii moneen muuhunkin, mutta harjotteluani se kuvaa vallan loistavasti:
Päivät etenivät siis kovalla sykkeellä ja voin väittää että ilman Uokkia ja hänen pitkää pinnaansa (mitä tuulee minun väsyneisiin, ilman tupakkaa oleviin viimeisiin tunteihin illoissa), en olisi nyt tässä. Rakentavaa palautetta kysyessäni sain kommentin että ei hän osaa sanoa mitään, huomaa että olen töitä tehnyt aiemminkin- oli vastaus. Kävimme toki muutaman tiukempi sanaisen keskustelun yön pikkutunteina (pinna taisi puristaa vähän kummallakin) miten joitain asioita hoidetaan ja milloin hoidetaan.. Uokki taisikin mainita joku päivä, että olen eriskummallisin harjoittelija ikinä, vielä en tiedä tarkoittiko se kummalla tavalla sen sanoa...
Oli miten oli, lopputuloksena on että ensimmäisen näytön arvioinnin jälkeen sain taskuuni vastaavanpaperit ja 1.8 alkaen aloitin työskentelemään ravintoloissa palkallisena. (ps. näytöstä sain numeron 3!!) Vielä on kumminkin jännitettävää, sillä kaksi näyttöä arvioimatta ja arvioitsijana toimii Uokki, saas nähdä minkälaista tuomiota on luvassa..
Loppuun vielä kuvia ja tunnelmia jakson ajalta:
 |
Ella piti makutestin eri tuotteista, sain 6/6 !
 |
 |
Sour-tyyppisiä juomia, pääsin ravisteleen!
|
 |
| Mellu opetti mitä sitruunalle käy kun sitä käytetään eri tavoilla. |
 |
| Tässä on valmistumassa joku Sour. |
 |
| Tässä arviolta 1/5 tuotteista Voudissa, oli aikamoinen opettelu! |
 |
| Jatkuvassa käytössä. |
 |
| Suosittelen! ;) |
 |
| Tuonne! |
 |
| Lomalla... no, ehkä ens kesänä sit on munki vuoro! :D |